Valmentajan polku

Suomalaisen valmennusosaamisen malli

Suomalaisen valmennusosaamisen malli pohjana on Côtén ja Gilbertin (2009) esittämä malli.  Sen tarkoitus on rakentaa yhteistä ymmärrystä siitä, mitä valmentaminen on ja mitä valmentajan pitää osata.  Keskeinen ajatus on se, että valmentajaa arvioitaessa (valmentaja itse tai joku muu), voidaan arvioida vain asioita, joihin valmentaja voi vaikuttaa.  Mikäli valmentajaa arvioidaan vain kilpailumenestyksen perusteella, hän tulee epäoikeudenmukaisesti arvioiduksi. 

Malli koostuu kolmesta isosta kokonaisuudesta: Asioista, joihin valmentaja voi urheilijassa vaikuttaa, valmentajan osaamistarpeista sekä toimintaympäristöstä. Tässä mallissa valmentaminen on urheilijan kehittymisen tukemista sekä valmentajan omaa kehittymistä tietyssä toimintaympäristössä. Perinteisesti valmennusta on ajateltu siten, että valmentaja tarvitsee vain urheiluosaamista kehittääkseen urheilijan urheilutaitoja.  Kautta aikojen valmentaja on vaikuttanut myös muihinkin osa-alueisiin, mutta hän ei ole välttämättä saanut eväitä näihin esimerkiksi valmentajakoulutuksissa. 

Valmentaja vaikuttaa urheilijan kasvuun ihmisenä.  Tämä tarkoittaa monenlaisia asioita, esimerkiksi arvojen ja asenteiden oppimista, vastuuseen kasvua, toisten ihmisten arvostusta, itsearvostusta, ihmissuhdetaitoja sekä käytöstapoja.  Valmentajien osaamistarpeiden pohjalla ovat valmentajan voimavarat.  Ne ovat edellytykset muulle kehittymiselle, mutta myös asia, joissa valmentaja voi kehittyä valmennusuran varrella.  Valmentajan urheiluosaaminen tarkoitta  yleistä urheiluosaamista sekä lajiosaamista.  Näiden lisäksi urheiluosaamiseen kuuluvat mm. valmentajan pedagogiset taidot, ymmärrys terveyden edistämisestä sekä vaikka teknisten apuvälineiden käytön osaaminen valmentamisessa.  Ihmisuhdetaitojen avulla valmentaja välittää ja kehittää osaamistaan.  Ilman ihmissuhdetaitoja valmentajan urheiluasiantuntemuskin saattaa jäädä hyödyntämättä.  Kuten urheilijallakin, myös valmentajalla itsensä kehittämisen taidot ovat kaiken kehittymisen avain.  Näiden taitojen kehittämisen pitää olla valmentajakoulutuksen punainen lanka.

Valmentajan toimintaympäristö määrittää valmentajan osaamistarpeita. Urheilijan ikä ja taso ovat yleisimmin huomioituja asioita. Huomioitavia asioita ovat myös urheilijan sukupuoli, harjoitusryhmän koko ja tasoerot.  Valmentajan rooli voi olla hyvin erilainen riippuen siitä, onko hän urheilijan henkilökohtainen valmentaja, apuvalmentaja tai ominaisuusvalmentaja tai organisaation asettama valmentaja kuten vaikka maajoukkueen päävalmentaja.  Kulttuurimuuttujat ovat myös olennaisia valmentajan osaamistarpeen kannalta.  Esimerkiksi, kun valmentaja siirtyy toisenlaiseen harjoituskulttuuriin tai ympäröivän yhteiskunnan kulttuuri on erilainen, valmentajan osaaminen ei enää toimikaan.  Myös olosuhteet tuovat osaamisvaatimuksia. 

Perinteisesti valmennusosaamista on kuvattu toimintaympäristössä, jossa valmennettavat ovat huipulle tähtääviä tai siellä jo olevia yksilöurheilijoita ja usein vielä miehiä.  Valmennusopit on aikoinaan kirjoitettu pääosin tästä näkökulmasta ja se on muokannut ajatteluamme pitkään.  Tästä toimintaympäristöstä on muodostunut normi, johon poikkeamia verrataan.  Valmennusosaamista on jäsennetty eron kautta – miten tilanne poikkeaa normista jos valmennetaan vaikkapa naisia tai joukkuetta

Valmennusosaamisen tarve voi muuttua toimintaympäristön vaihtuessa.  Esimerkiksi tilanne, jossa valmennetaan suurta ryhmää lapsia, sekä tyttöjä ja poikia, eritasoisia ja eri tavoittein toiminnassa mukana olevia. Joukossa on yksi lapsi, jolla on keskittymishäiriö ja kolme maahanmuuttajataustaista lasta.  Lisäksi harjoittelu tapahtuu olosuhteissa, joissa ei ole kunnollisia suorituspaikkoja.  Valmentajan osaamisvaatimus näyttää hyvin erilaiselta.

Uuden valmennusosaamisen mallin ajatus on siinä, että sen avulla on helpompi hahmottaa valmentajan osaamista.  Mallin avulla valmentaja voi itsearvioida omaa toimintaympäristöään ja sitä, mitä hän jo osaa ja mitä pitäisi oppia lisää. Malli sinällään toimii kaikissa toimintaympäristöissä, mutta valmentajan teot ovat erilaisia.  Esimerkiksi kuuluvuuden tunteen lisäämiseksi lasten valmentajan teot ovat toisenlaisia kuin aikuisen huippu-urheilijan valmentajan.  Valmentaja voi miettiä, onko hän tänään, tässä kuussa tai tänä vuonna tehnyt asioita, joilla on vaikutusta urheilijan itseluottamukseen.  Mitä hän on tehnyt urheilijan ihmisenä kasvamisen eteen?  Mitkä teot ovat lisänneet urheilijan kuuluvuuden tunnetta ja miten olen edistänyt urheilijan suorituskykyä.  Samaan tapaan asiaa voi aukaista myös valmentajakoulutuksissa.  Valmentaja voi kuvata omaa osaamistaan etukäteen, jolloin kouluttaja voi suunnitella sisältöjä ja tehtäviä osallistujille sopiviksi.  Koulutuksen kuluessa kouluttaja, mentori tai muu palautteen antaja osaa suunnata palautetta valmentajan toimintaympäristön mukaan.  Malli avaa valmentajalle osaamistarpeita toimintaympäristön muuttuessa tai vaikka seurajohdolle valmennustiimiä rakennettaessa. 

lähde www.valmentajakoulutus.fi

Osaamisen kehittäminen Uimaliitossa

Osaamisen valjastaminen aallon harjalle  "Parhaassa seurassa – Parhaat tekijät "

Koulutus 

Suomalainen valmentajakoulutusjärjestelmä on jakaantunut ns. vapaaehtoisvalmentajakoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen. Koulutuksen suorittaneet voivat toimia sekä vapaaehtoisvalmentajana että ammattilaisena riippumatta koulutuksesta. Nykyinen koulutusrakenne mahdollistaa valmentajan polulle lähtemisen monenlaisista lähtökohdista. 

Valmentajakoulutuksen uudet vaatteet

Vuoden 2013 alussa aloittanut Huippu-urheiluyksikkö on käynnistänyt kolme uutta ohjelmaa: Huippuvaihe-, Osaamis- sekä Urheiluakatemiaohjelmat. Osaamisohjelmassa keskitytään suomalaiseen tulevaisuuden valmentajakoulutukseen sekä sen jatkuvaan kehittämiseen.   Uimaliiton koulutustoimintaa kehitetään tämän osaamisohjelman suunnassa, yhdessä muiden ohjaaja- ja valmentajakoulutusta tarjoavien tahojen kanssa. 

Valmentajan koulutuspolku
Huippu-urheilu - Valmentajat - Koulutuspolut - Sport.fi

Koulutuspolku voi rakentua monella tavalla. Voi edetä 1–3-tasojen koulutusten kautta Valmentajan ammattitutkinnolle ja Erikoisammattitutkinnolle, tai aloittaa koulutuspolku Liikunnan perustutkinnolla tai korkea-asteen tutkinnolla ja yhdistää siihen vaikka opintojen kuluessa lajiliittojen koulutuksia. Tutustu monipuolisiin vaihtoehtoihin ja lue lisää valmentajana kehittymisestä Olympiakomitean Osaamisohjelman sivuilta.

Uimaliiton koulutustoiminta

Uimaliiton koulutustoiminta on jaettu neljään sektoriin, kurssi-, valmennus-, kilpailutoimintaan sekä jatko- ja täydennyskoulutukseen. Koulutusta järjestään  lasten, nuorten sekä aikuisten ohjaajille, valmentajille sekä tuomareille että toimitsijoille.

Kurssitoiminta sisältää lasten, nuorten ja aikuisten ohjaajakoulutuksen ja valmennustoiminta käsittää jatkuvan valmennustoiminnan sekä muiden lajien (taitouinti, uimahypyt ja vesipallo) valmentajakoulutukset. Kilpailutoiminnan koulutuksiin kuuluvat eri tasoiset tuomari- ja  toimitsijakoulutukset.

Ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen perustana on VOK-perusteet (Valtakunnalliset valmentaja ja ohjaajakoulutuksen perusteet)  ja niissä on huomioitu lajin ja eri ikäkausien erityispiirteet ja tarpeet. Koulutukset sisältävät teoriaa ja käytännönharjoituksia, joissa käydään läpi ikävaiheelle suunnattua uinnin opettamista ja ohjaamista, ryhmän kanssa toimimista sekä itsensä kehittämistä ohjaajana ja valmentajana. 

Koulutustilaisuuksia järjestetään valtakunnallisina sekä tilauskursseina. 

Lisätietoja koulutuksien sisällöistä, ajankohdista ja hinnoista löytyy Uimaliiton kotisivuilta http://www.uimaliitto.fi/seuroille/koulutus/